|
Portugalin historiaa hallitsee merenkulku tutkijoiden löydöt, joista tärkeimmät ovat 1400-luvun alussa. Portugalin tutkimusten kultaisen ajan aloitti merenkulkija Henry, joka halusi rikkoa arabialaisen monopolin Afrikan ja Aasian reiteillä. Kuuluisia portugalilaisia tutkimusmatkailijoita ovat Bartholomeu Dias, joka oli ensimmäinen eurooppalainen joka purjehti Hyvän toivon niemen ympäri vuonna 1487, Vasco da Gama, joka löysi valtameren reitin Portugalista Intiaan, Pedro Alvares Cabral, joka oli ensimmäinen eurooppalainen joka näki Brasilian, vuonna 1500, ja Ferdinand Magellan, ensimmäinen ihminen joka ylitti maapallon kaikki meridiaanit. Tämä aikakausi näki portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden menestyksen saaden monopolin monen mausteen kaupankäynnissä ja heidän tutkimusmatkansa Japaniin ja Uuteen Maailmaan toivat suurta vaurautta ja voimaa Portugalille. Uudet löydöt eivät tuoneet ainoastaan lukemattomia rikkauksia kullan, hopean ja mausteiden muodossa, vaan myös voimaa ja vaikutusta. Katolilaisuuden leviäminen oli ehkä tutkimusmatkojen kestävimpiä tuloksia.
Vuonna 1755, noin klo: 09.40 aamulla 1 marraskuuta, yksi tuhoisimmista ja tappavimmista maanjäristyksistä ihmisen historiassa tuhosi Lissabonin. Laskettiin että noin neljäsosa Lissabonin 200 000 väestöstä kuoli, mutta kuolonuhrien määrä on voinut olla niinkin korkea kuin 100 000. Maanjäristystä, joka mitattiin noin 9 Richterin asteikolla, seurasi nopeasti tsunami ja laajasti levinnyt tulipalo jotka yhdessä tuhosivat suuren osan kaupunkia. Tapahtuma pahensi poliittista painetta Portugalissa, hidastaen sen siirtomaa tavoitteita, mutta sitä voitiin käyttää hyväksi luomalla uudenaikainen seismologian tiede. Katastrofista huolimatta ja kiitos Portugalin valtavan siirtomaa hyvinvoinnin, laaja elpymis operaatio järjestettiin ja kuukausien sisällä suuri osa Lissabonin kaupungin keskustasta oli rakennettu uudelleen. Lissabonin uusi neoklassinen keskusta bairros oli maailman ensimmäinen joka oli suunniteltu “kestämään maanjäristyksiä” ja sanotaan että joukoittain marssivia joukkoja käytettiin luomaan uudelleen seismistä aktiviteettiä mallirakennusten ympärillä vaikutuksia nähdäkseen. Tämä jälleenrakentaminen keskittyi, kuitenkin, kaupungin alempiin osiin, ja Portugalin seuraava taloudellinen lasku hidastutti Lissabonin täydellistä nousua. Jopa 1800-luvun alku vaiheissa oli raportteja raunioiduista rakenteista joita ei oltu rakennettu uudestaan. Joitakin huomattavia Manueline tyylisiä rakennuksia säilyi maanjäristyksessä, sisältäen Belém tornin ja Jerónimo luostarin, jotka ovat molemmat UNESCON Maailmanperintö paikkoja.
Castelo de São Jorge on vanhin rakennus Lissabonissa, 400-luvulta. Lissabonin maalaishistoria alkoi ilmeisesti todella kaupankäynnin keskustana foinikialaisille kaupankävijöille jotka toivat laivoilla tinaa muinaisesta Britanniasta. Todistus foinikialaisten vaikutuksesta juurtavat juurensa 1200-luvulle ennen Kristusta, mutta muinaisen Lissabonin löysi, legendan mukaan, Ulysses (Odysseus), tunnettu kreikkalainen Ithacan kuningas ja Homerin eeposrunon sankari, Odyssey. Ulysses kuulema nimesi kaupungin “Olissipo”, tarkoittaen “lumoava” tai “ystävällinen” satama ja kun roomalaiset saapuivat alettiin pääkaupunkia tuntea nimellä Olissipona. Roomalaiset rakensivat laajoja temppeleitä, vesijohtoja ja kylpylaitoksia ympäri kaupunkia, kuten myös suuren hautausmaan uudenaikaisen Praça da Figueiran alle. Aikaisin 700-luvulla Lissabonin valloittivat muslimiarmeijat pohjois-Afrikasta ja keski-idästä, jotka vuorostaan rakensivat moskeijansa roomalaisten temppeleiden yläpuolelle ja he rakensivat myös vahvistetun kaupunginmuurin joka tunnetaan nimellä Cerca Moura, joka näkyy vielä tänäpäivänä. Kaupankäynti ja elinkeino kukoistivat maurilaisten aikana, Lissabonista tuli kosmopoliittisempi, vetäen puoleensa kristittyjä berbereitä ja juutalaisia, ja vuonna 1147 se otettiin kristittyjen käsiin, ennustaen muslimiasukkaiden tappamisen, karkoituksen tai käännyttämisen ja katolisten kirkkojen rakentamisen moskeijoiden päälle.
|
